Kannuspalkinto 2009
Jaoimme uuden Kannuspalkinnon seuraa positiivisesti menneellä kaudella edustaneelle henkilölle.
Palkinto jaettiin äänestyksellä siten, että kukin sai laittaa kenen tahansa nimen lapulle ja perusteluita toivottiin myös mukaan. Nimet luettiin ääneen ja eniten ääniä saaneet jatkoivat toiselle kierrokselle. Kaksi eniten ääniä saanutta henkilöä olivat Sari Kettunen ja Inga Lehto. Näistä kahdesta äänestettiin viittaamalla ja palkinto meni Inga Lehdolle.
Tässä Inkun ja Santerin esittely
Hei, olen Inga Lehto (Inkku), vuoden 2009 Kanta-Hämeen ratsastajien antaman kannustuspalkinnon saaja. Tai siis, toinen osapuoli! Jaan kunnian tietenkin mahtisratsuni kanssa. Saanko esitellä suomenhevosruuna Tosi Santerin.
Meidän yhteinen tarinamme alkaa kun kohta kolme vuotta sitten äitini alkoi puhua toisen hevosen ostamisesta perheeseen. Ideana oli suomenhevonen, joka sopi budjetille ja kenties tulevaisuudessa kisakaveriksi. Parin mutkan, sattuman ja koehevosen jälkeen olimme Oulussa ravitallin käytävällä. Siellä seisoskeli pientä norsua muistuttava lihasköyhä, notkoselkäinen, isopäinen ja pullukka Santeri. Siinä tallinkäytävällä sitä katsellessamme totesin itsekseni, että tulipahan koppia ulkoilutettua. Koeratsastuksessa Santeri kuitenkin osoittautui letkeäliikkeiseksi ja nöyräksi. Seuraavana aamuna 6.6.07 piinallisen harkinnan jälkeen nappasimme Santerin mukaamme Turenkiin Mennin tallille, jossa reenailemme vielä tänäkin päivänä.
Alku oli kuoppainen, Santeri onnistui hankkiutumaan laitumella erilaisiin havereihin ensimmäisen kuukauden aikana ja tuttumme katselivat ihmeissään möllykkää, jonka olimme ostaneet. Suski Lemström joka on ollut apunamme hevosten kanssa jo ennen Santeria, suhtautui melko vaisusti hankintaamme. Kommentti kuului jotenkin näin: ”No, onhan se ihan miellyttämisenhaluinen…” Täytyy myöntää että itselläkin oli epäilyjä hevosen suhteen, mutta parin viikon jälkeen Suskin ja monen muun mielipiteet olivat vaihtuneet. Santeri oli mukava luonteeltaan, kiltti maastossa ja yritteliäs kentällä. Lisäksi ratsastus toi sille lihaksia joiden ansiosta se alkoi pikkuhiljaa näyttää ratsulta.
Ratsastuksellisesti olemme tehneet paljon töitä, erityisesti etupainoisuuden kanssa. Tullessaan Santerilla oli vauhdikas laukka, sillä oli tapana purra kuolaimeen kiinni ja se kaatui polvilleen ainakin kerran viikossa olemattoman tasapainon takia. Kesän -07 lopulla oli ensimmäiset koulukisat Hessi-tallilla. Raviohjelma meni hyvin prosentein 71 ja rapiat. Sijoitus ensimmäinen viidestätoista. Syksyllä oli vielä toiset kisat Sarin tallilla, siellä eri raviohjelma mutta sama sija!
Seuraavana vuonna hankittiin aluelupa meille molemmille. Alkukeväästä aloimme käydä Suskin tuntien lisäksi myös Maria Möllerin valmennuksissa, joissa käymme yhä. Vuosi -08 oli kuitenkin vielä kilpailuissa käymisen harjoittelua, harjoitus-ja seurakisoja. Menimme ensin helppoa C:tä, loppukesästä enemmän heB:tä. Estekisat jäivät vähemmälle, mutta pääsimme 80 senttiä menemään parin radan verran. Syksyllä pokkasimme seuran juniorikoulumestaruuspokaalin.
Vuonna -09 kisasimme ahkerasti. Osallistuimme Hevoshullu Powercupin seurakarsintaan josta tuli ensimmäinen sija koulussa. Jatkoimme aluekarsintoihin Laakson ratsastuskentälle vaikka esteet eivät ihan sujuneetkaan... Siellä voitimme hevosten heB-kouluosuuden (oltiin myös ainoa suomenhevosratsukko), joten pääsimme Lahdessa ratkaistavaan finaaliin. Siellä voitimme jälleen hevosten kouluosuuden, ohjelmana heB. Esteillä ylitimme itsemme, pääsimme 95 sentistä puhtaalla perusradalla. Kokonaistuloksissa olimme HHPC:n hevosten kolmannella sijalla. Olin todella tyytyväinen ja niin olivat myös äiti, Suski ja Maria. Suomenhevosten kummajaisissa ratsastimme ensimmäisen heA:n, huonoin prosentein 57,7 mutta tyytyväisin mielin. Syksymmällä seuramestaruuksissa osallistuimme esteisiin, tuloksena hopea ja tietenkin kouluun, tuloksena kulta.
Ensi vuoden tavoitteena on heA ja sujuvammat esteradat. Santerilla on tällä hetkellä superkunto kiitos äiti-Lehdon tekemien maastolenkkien, joten siitä on tullut tietyssä mielessä hieman haastavampi ratsastaa, mutta toisaalta se kantaa itsensä nyt hyvin. Valmentautuminen on ollut hankalaa kylmän talven vuoksi, joten voi olla että alkuvuodesta mennään pitkäänkin vielä entisellä tasolla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kaikkein mukavinta Santerin kanssa on yksinkertaisesti yhdessäolo. Santerille huonot päivät ovat todella harvinaisia, se on seurallinen ja fiksu. Siinä on myös tiettyä suomenhevosmaista junttia, jos jokin harjoitus menee yli Santerin ymmärryksen se alkaa röhkimään ja jumittamaan. Treenitauolla viime marras-joulukuussa teimme pari ajokeikkaa Mennin tallin isoilla heinäkärryillä, toinen niistä oli Turengin joulukadun avajaisissa, toinen Kanta-Hämeen keskussairaalan ensiapuosaston tyky-päivillä Aulangolla. Lisäksi harjoittelun vuoksi teimme muutaman kaverin kanssa parin tunnin ajolenkin Turengin kautta. Santeri tekee välillä tunteja, eipä ole kauaakaan kun Ella, kuusi vuotta laukkasi sillä liinassa ihan onnessaan. Santeri on siis melko monitoimipolle. Ehkä meidät joskus kaukaisessa tulevaisuudessa nähdään kenttä-, valjakko-, tai miksei westernkentilläkin...
Ja vielä lyhyesti kuskista: Olen ratsastanut säännöllisesti ensimmäiseltä luokalta lähtien, sitä ennen satunnaisesti mutta innolla. Kävin seitsemän vuotta Harvialan hevostilalla ja niistä pari vuotta ryhmässä, jossa vuoroviikoin hypättiin ja mentiin sileällä. Olin ryhmässä nuorin ja aluksi todellakin huonoin, mutta se oli opettavaisinta aikaa ratsastuskoulussa. Seiskaluokan syksyllä saimme äitini Päivin kanssa alkaa liikuttaa suomenhevostamma Eviiraa.
”Empun” omistajat ne meidätkin yllyttivät hevosta ostamaan. Hevostaitoa omaavina mutta tietämättöminä ostimme amerikkalaisen lämminveritamma Celician eli Sissin. Se tuli silti jäädäkseen ja on meillä yhä. Sissi loukkasi jalkansa vuoden kuluttua meille tulemisestaan ja sen parantelu olikin yli puolen vuoden piinallinen prosessi, joten en ollut aluksi kovin innoissani toisen hevosen ostamisesta. Näin kuitenkin kävi ja loppu onkin yllä selitetty! En siis ole Santeria osaavampi vaan me ollaan sen kanssa yhdessä opittu.
Parin vuoden ajan olen pitänyt pienimuotoisesti tunteja omilla sekä Mennin hevosilla. Salla, 12 vuotta, joka on käynyt meillä yli vuoden ratsastamassa, on käynyt Santerin kanssa pari kertaa kisoissakin. Kaksikko voitti pienen harjoituskoululuokan Harvialan hevostilalla sekä MP Riding Centerillä 60cm esteluokan.
Suurimmiksi saavutuksikseni luen -kisoja ajatellen Hevoshullu Powercupin kolmannen sijan, muutaman Ypäjällä saavutetun sijoituksen, Menni Pohjosen Inkiväärin kanssa saadun kuudennen sijan suomenpienhevosten este SM:ssa, Sissillä harjoituskoulukilpailuihin osallistumisen sekä tietenkin K-HR:n kannustuspalkinnon saamisen.
Kiitän näistä saavutuksista erityisesti Päivi Lehtoa, Suski Lemströmiä, Maria Mölleriä sekä Mennin tallia! Ilman edellä mainittuja ei niillä lähtökohdilla, mitä meilläkin oli, olisi Santerista tullut niin kelpo ratsua. Työt kuitenkin jatkuvat, saa nähdä mitä vuosi 2010 tuo tullessaan…
Kiitos ja anteeksi, Inkku ja Santeri kuittaa!
P.s. Youtubesta löytyy vieläkin video, minkä perusteella me lähdettiin Santeria katsomaan, kun laittaa hakusanaksi ”Tosi Santeri”. Ja jos tahtoo vierailla Mennin tallin kotisivuilla, voi mennä osoitteeseen http://mennintalli.nettisivu.org/. Tässä vielä ote meidän päiväkirjasta jota pidin, tämä on niistä meidän ihka ensimmäisistä kisoista:
”--Kuljin sen radan ku unessa, emmä siitä oikee mitään enää muista, paitsi sen ku käännyin vikan kerran pituushalkasijalle, se meni ihan vinoon mutta sain sen vielä oikastuks ennen käyntiin siirtymistä.--” by Inkku 14 v. :D
|
